Omat tiedothan ovat julkisia potilaalle itselleen, vaikkeivät kaikki ehkä haluakaan nähdä omaa tilaansa tekstimuodossa. Itse olen halunnut ja saanut aina pyytäessäni printin lääkäreiden kirjoittamista pätkistä. Tämän viikon lopulla posti toi sekä viimeisten onkologikäyntien että päivystyskeikkani epikriisisivut, labratulokset olen saanut hoitajilta jo aina sairaalassa ollessani.
Viimeisen sytostaattitiputuksen yhteydessä olleella onkologikäynnillä 2.8. olin "Hyvävointinen. Z 0.", mikä on mukava tieto jälkikäteenkin luettuna. Leikkausaluekin oli ok: "... oikealla rintakehällä kylkiluut tuntuvat hyvin ja kirurgi leikannut hyvin pohjia myöten, kädet kuitenkin liikkuvat ja turvotuksia ei ole." Näinhän asia juuri on, hyvin tarkasti leikkasi ja kädetkin liikkuvat, hyvä niin. Kynsissä sen sijaan oli sanomista: "Dosetakseliin liittyen nyt kynsimuutoksia, kudosnesteilyä näissä osittain, mutta ei tulehdusta, ei antibioottihoitoa vaativaa." Näin siis torstaina 2.8.
Tilanteet vaihtuvat välillä aika nopeasti: Keskiviikkona 8.8. olin päivystyspotilaana, koska (nykyongelma) "Tänään noussut korkea kuume yli 38 astetta. Vasemman käden III. sormeen ilmaantunut äkillisesti punoitusta, turvotusta ja kynsi mennyt vaaleaksi." Päivystysepikriisini statuksen mukaan (korkeasta kuumeesta huolimatta) "Yleistila on hyvä. Sydämen ja keuhkojen auskultaatiossa ei poikkeavaa."
Verikokeiden ja -viljelyiden ym. tutkimusten ja onkologin konsultoinnin jälkeen tilanteeni oli selvä (decursus): "Infektiofocuksena vaikuttaisi selvästi olevan vasemman keskisormen distaaliphalangsin kohdalla kynnen alla oleva abskessi." ja "(onkologipäivystäjän) ohjeen mukaan jättää Xelodan nyt pois tältä illalta ja huomiselta. Kirurgi voisi avata vasemman III sormen märän poissaamiseksi. Jatkaa tbl Kefeksin-kuuria ja onkologin mukaan huomenna ollaan syöpäpoliklinikalta yhteydessä potilaan jatkojen tiimoilta." Kuten oltiinkin: viimeinen Xeloda-kuuri jatkuu vasta ensi viikolla, seitsemän päivän antibioottikuuri päättyy tiistaina.
Kirurgin konsultaatiovastaus oli aika mielenkiintoista luettavaa: Vasemman III sormen "johtopuudutuksessa tehty ulnaarisyrjän lateraalinen avaus" kuulostaa suorastaan juhlavalta, märän pois puristelu ei niinkään... Myös jatkohoito-ohjeet (suunnitelma) on kirjattu epikriisiin: "Päivittäin pari kolme kertaa suihkuttelu ja puristelu ja vain laastari päälle. Jatkaa Kefeksin-kuurin loppuun. Mikäli uudestaan pahenee, niin hakeutuu päivystykseen." Näitä ohjeita olen nyt noudattanut, ja "nykyongelmani" alkaa pikku hiljaa olla entinen ongelma. Haava on edelleen auki, mutta ahkeran hoidon (olen puhdistanut haavaa myös 1 % vetyperoksidiliuoksella ja keittosuolalla) myötä jo aika hyvännäköinen.
Väsynyt olen edelleen, enkä vain olympiakisojen katselun vuoksi: Labrojeni mukaan hemoglobiini oli viikossa (1.8. => 8.8.) laskenut 131:stä 121:een, joka on varmaan alhaisin minulta koskaan mitattu hb-arvo. Naisten hemoglobiinin raja-arvot ovat 117-155. Hematokriitti oli tipahtanut niukasti normiarvojen (0,35-0,46) alapuolelle (0,34), samoin erytrosyytit eli punasolut (3,7; naisten normit ovat 3,9-5,2). Leukosyytit (valkosolut) sen sijaan olivat tulehduksen vuoksi nousseet reippaasti yli normien (3,4-8,2) 14,6:een, mikä on ihan luonnollinen ilmiö kaikissa infektioissa; sytostaattihan olisi yksinään laskenut leukosyyttejä ainakin jonkun verran. Eipä taida Kefeksinkään (antibiootti) kauheasti piristää, päinvastoin.
Omien epikriisien ja labrojen lisäksi olen lukenut tänä vuonna monenlaista muutakin. Esimerkiksi sytostaattien potilasoppaat ovat aika valaisevia: lähes kaikkea voi tulla (ja mennä) niiden vuoksi. Osa haitoista on tavallisempia kuin toiset, ja osalle niitä tulee enemmän kuin toisille. Dosetakselin oirelista on jo yksistään aika "komea", ja kun sen lisäksi vilkaisee vähän Xelodan ja muiden CEX-kuurin sytostaattien mahdollisia sivuoireita, ei varmaan mikään ole mahdotonta. Yhteisvaikutuksiakin voi ilmetä.
Kynsiongelmiini selitys löytyy jo huhti-kesäkuussa saamistani dosetakselitiputuksista: "Kynsiesi väri saattaa muuttua ja kynsi voi irrota". Ei kuulosta kovin dramaattiselta, mutta saattaa viedä sairaalaan asti, jos vaurioon liittyy infektio: "Jos sinulle nousee korkea kuume (> 38C), Sinun täytyy ilmoittaa siitä välittömästi Sinua hoitavaan yksikköön!" Sama ukaasi on myös Xeloda-ohjeissa.
Sotku on nyt onneksi havaittu ja hoidossa, myös tyhjyyttä ja epämukavuutta (vrt. kuva) on tällä viikolla ollut aistittavissa, kun kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti; minulla olisi ollut keskiviikkoillaksi jo viime joulukuusta alkaen odottamassa ollut lippu tänään päättyvään huippusuosittuun Pyynikin kesäteatterin "Kuuma kesä 85" -esitykseen. Teatteri-ilta vaihtui siis ihan toisenlaiseen kuumuuteen. Valoa on onneksi kuitenkin taas näkyvissä, ulkona ainakin paistaa aurinko. Vielä on kesää jäljellä.
PS. Abskessi on siis paise eli märkäpesäke.
Toisinaan tieto helpottaa toisinaan ahdistaa.
VastaaPoistaMä olen tutustunut käyntiteksteihini viiveellä ja hyvä niin, joskus on parempi ettei tiedä miten huonosti menee ja toisaalta saattaa pelätä turhaan.
Toivottavasti sun keskari lähtee nyt paranemaan ja muutenkin vointi parempaan. Sulla on ainakin hyvä asenne ja tiukka ote elämästä!
Mulla on ihan loputon tiedonjano, tietämättömyys sen sijaan ahdistaa kauheasti. Ihan joka välissä ei sairaalasta toki saa epikriisejä, lähinnä tietynlaisten hoitojaksojen lopussa. Acutasta pyysin samalla itsellenikin, kun allekirjoitin lupaa lähettää tuoreimmat tapahtumat tiedoksi perusterveydenhuollon puolelle, jossa olin käynyt aiemmin samana päivänä.
VastaaPoistaRadiuksesta sain myös ensimmäisen, ennen sytostaattihoitoja olleen onkologikäynnin "tekstiversion", kun pyysin. En olisi muistanut enkä tajunnut omaa tilannettani ilman sitä. Yritin kyllä kovasti kirjoittaa lääkärillä ollessani ylös kaikkea, sekä vastauksia omiin kysymyksiini ja lääkärin kertomaa, mutta siinä kamalassa alkujännityksessä suurin osa olisi mennyt ohi ilman printtiä.
Tajuan asiat paljon paremmin, kun näen ne myös kirjoitettuna, pelkkä kuuleminen ei minulle riitä; en ole kovin auditiivinen, ennemminkin visuaalinen oppija. Oppimistahan tämä uusikin vaellus on ollut kaiken matkaa, monellakin tapaa. Kantapään (Xelodan aiheuttama ihon kuoriutuminen alkukesällä) tai keskarin kautta, tai sitten ihan vaan kokemuksesta oppimista.
PS. Keskarille kuuluu ihan hyvää, antibiootti puree ja sormi alkaa tuntua suht' normaalilta. Putsaamista ja suojattuna pitämistä pitää kyllä jatkaa vielä monta päivää, leikkaushaava on edelleen auki ja vaarassa tulehtua uudestaan, jollei mene kiinni pikapuolin; Kefeksin-kuuria on enää kolmeksi päiväksi. Vakaa aikomus on yrittää töihin maanantaiaamuna, toivottavasti onnistuisi. Lapsetkin lähtevät taas kouluihinsa, olisi hyvä hetki palata normiarkeen (mitä se sitten onkin) taas itsekin.
Hei,
VastaaPoistaolen ollut melkein nettilakossa, joten luin vasta nyt kynsiepisodin. Jopas olet saanut kokea kurjia kynsien takia. Tuo kuva kynnestä näytti tutulta. Minulla on isovarpaiden kynsissä vastaava väritys. En saanut mitään ohjeita niiden hoitoon vaan pelkän antibioottikuurin. Onneksi olen näköjään itse keksinyt melkein oikeat hoitokeinot. Minulla on sormien kynsissäkin sävymuutoksia, mutta en ole varma, johtuvatko ne turkoosista kynsilakasta vai sytoista. :)
Tsemppiä sinne! Toivottavasti olet päässyt takaisin arkeen.
Nyt alkaa keskari olla taas suht ok, mutta etusormista meinaa irrota nyt molemmista kynnet, mikä on tosi hankalaa. Olen pitänyt laastaria oikean etusormen kynnen suojana, pelkään repäiseväni sen vahingossa kokonaan irti. Vasenta kättä tarvitsee onneksi käyttää vähemmän,
VastaaPoistaMun kynnet ovat niin iloisen (?) kirjavat kaikkinensa, ettei kauheasti tee mieli kulkea varpaat paljaina. Toisen ison varpaan kynsi on ihan kauhea, on tullut kudosnestettä alta jo pitkään, se menee laastarin läpikin ja sotkee sukat... Parista pienemmästä varpaasta on jo kynsi lähtenyt, mutta se ei ole niin hankala juttu ollenkaan, kun on uusi tulossa tilalle jo.
Sorvin ääressä olen ollut nyt kolme päivää, ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään kovasti. Ihanaa olla taas aikuisten parissa ja tehdä älyllisiä juttuja. Täyteen vauhtiin en ole vielä päässyt, kun on pitänyt muuttaa toiseen työhuoneeseen ja totuttaa taas itsensä istumaan aloillaan. Kesällä sai mennä ja tulla tai makoilla, istuminen jäi melkein syömis- ja nettihetkiin. Telkkariakin olen katsonut lähinnä makuuasennossa sohvalla ja nukkunut usein osan ohjelmasta... Istumisen vastapainoksi yritän ensi viikolla palata taas vanhoihin jumppakuvioihin, tällä viikolla tajuan olla menemättä, bussipysäkeille ja -pysäkeiltä kävelyt saavat riittää tämän viikon urheiluiksi. Asumme aikamoisen mäen päällä noin kilometrin päässä pysäkiltä, ja tänään raahasin kassillisen ruokaakin mukanani kaupungista, ihan riittävän rankkaa tässä melkein helteessä. :-)