sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Mikä on tärkeää?

Kiinalaisten mielestä puutarhanhoito, joidenkin muiden mielestä purjehdus. Kun on itse käynyt vakavan sairastumismankelin läpi pariin kertaan, en ehkä nostaisi edellä mainittuja ihan kauhean korkealle, purjehdusta ainakaan. Puutarhanhoito on ihan ok, kunhan sitä ei tarvitsisi tehdä syksyn koleudessa ja märkyydessä.

Uni sen sijaan, se on oikeasti tärkeää. "Uni paras lääke on", senhän tietää jo lapsikin. Kun sitä ei syystä tai toisesta saa tarpeeksi, elämä romahtaa, hetkeksi ainakin. Unettomuus sairastuttaa, jos se jatkuu pitkään, tai ainakin se vie voimat. Kun on saanut muutamana yönä nukutuksi paremmin, jaksaa taas kummasti.

Ymmärtävät ystävät, joiden kanssa voi puhua asioista niiden oikeilla, joskin karuilla nimillä, ovat tärkeitä. Vertaissiskot ovat varmasti kaikkein parhaita, kukaan muu ei voi täysin tajuta, mistä on kyse. Ei vertaistenkaan kanssa ei ole aina kovin helppoa jakaa kaikkia asioita, vaikka haluaisikin. Saman kokeneiden tapaaminen lohduttaa kuitenkin aina puolin ja toisin. Etenkin, kun näkee jonkun selvinneen samasta kurimuksesta ja päässeen elämässä eteenpäin. Tuleen voi helposti jäädä makaamaan ja surkuttelemaan tilannettaan, mikä ei varmasti ole hyväksi kenellekään. Jos jaksaa ponnistella ylös ja jatkaa matkaa vaikka vähän horjuenkin, joko vertaisista tai jostain muualta tukea ottaen, on jo matkalla kohti parempaa.

Rutiinit, niin tylsiä kuin ne välillä ovatkin, ovat tärkeitä, sillä ne pitävät elämässä kiinni heikkoinakin hetkinä. Rutiinien vuoksi on pakko jaksaa. On tärkeää käydä töissä, pestä pyykkiä, käydä maitokaupassa, tehdä ruokaa, siivota ja tehdä puutarhatöitä. Mieluiten kuitenkin niin, että joku edes vähän auttaa ja tekee osan em. kotirutiineista, ihan yksin kaikesta vastaaminen ja kaiken tekeminen käy pidemmän päälle aika raskaaksi.

Myös pienet breikit arkeen ja rutiineihin ovat tärkeitä, vaikkapa vain yhden päivän reissu jonnekin, hetkeksi pois tutuista ympyröistä. Kotiin on sen jälkeen taas mukava palata. Home sweet home.

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä: hyvän tekstin lukeminen rentouttaa, kirjoittaminen puolestaan pistää aivosolut liikkeelle ja selkeyttää ajatuksia. 

Liikunta on tärkeää sekä sielulle että ruumiille. Olo on jumpan jälkeen samalla sekä väsynyt että virkistynyt. Uusin liikuntatuttavuuteni, astangajooga, on jo parin kerran jälkeen osoittautunut sopivan haastavaksi: samalla kun kroppa opettelee uusia temppuja, joutuu pääkin tekemään töitä, jotta ajatukset pysyisivät kasassa. Heti, kun ajatus karkaa, karkaa asanakin, ainakin vasta-alkajalta.

Mitenköhän sitä osaisi karsia elämäänsä, oppia keskittymään oikeasti olennaiseen ja tärkeään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti