perjantai 8. maaliskuuta 2013

Aurinkoista Naistenpäivää!

Me naiset olemme varmasti ansainneet oman päivämme. Vaikka kyllä ainakin oma vapaapäiväni on mennyt aika lailla muiden asioiden hoitamiseen kuin itseni: aamulla käytin nuorimmaistani lääkärissä ja vein sitten neidin kouluun, mistä jatkoin matkaani ruokakauppaan ostamaan viikonlopun maidot ja ruuat (= pikkuauton peräkontti oli aika lailla lastattu: maitoakin normimäärä eli reilut 10 litraa...). Ruokakaupasta ajelin pesettämään autoni matkan varrella olleeseen rengasliikkeeseen (jonka pihassa ihan vieras nainen toivotteli hyvää naistenpäivää - autoaan oli pesettämässä hänkin naistenpäivän kunniaksi!), josta sitten ajelinkin jo (vain yhden matkan varrella olleen makkaratehtaan tehtaanmyymälän kautta!) kotiin lastaamaan ruokia sisään ja siivoamaan. Homma on edelleen vähän vaiheessa, kun on tullut monenlaista pientä puuhaa siivoushommien keskelle...  Meidän naisten hommat eivät lopu koskaan, jos emme itse niitä lopeta ja anna armoa itsellemme. Tämä netistä äsken löytämäni kevennys liittyy juuri tähän:

NAISTEN HOMMAT

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.
Äiti sanoi: "Minua väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan".

Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin. Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi keittiön puhelimen lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan.

Hän haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat käsilaukkuunsa.

Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja viilasi kyntensä. Isä huusi olohuoneesta: "Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?"

"Olen menossa", hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti vielä lasten huoneisiin, sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi koulutehtäviään tehden.

Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi makuulle ja lausui iltarukouksensa.

Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen - menevänsä nukkumaan. Ja meni.
 

Mitäs kummallista tässä nyt oli?

Oletko koskaan ihmetellyt miksi naiset elävät miehiä kauemmin?
Emmehän ME ehdi kuolla aikaisemmin kun on niin paljon tekemistä!

Ihanan lohdullinen loppu, ja sopii hyvin myös meille syöpään sairastuneille. Pidetään siis huolta itsestämme:

"Pidä huolta itsestäsi,
helli itseäsi, ilahduta itseäsi.
Se ei ole syntiä
vaan oikeaa rakkautta!
Sinä olet tärkein,
mitä Sinulla on.
Ja kun sinulla on hyvä olla,
sinun lähelläsi
on myös toisten
hyvä olla!"

- Marleena Ansio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti