9.2.2012 klo 8.40

Minulla oli tasan kaksi vuotta sitten aika Rintsikkaan. Tuo aika jäi mieleen pysyvästi, sillä siitä alkoi tämä toinen rintasyöpäkierrokseni: 11 vuotta aiemmin säästävästi leikatusta rinnasta löytyi kuvissa kaksi pientä kasvainta, toinen vanhan arven tuntumasta. Radiologi "pamautteli" pienistä kasvaimista muutamia paksuneulanäytteitä, eikä antanut minkäänlaista toivoa siitä, että kyse olisi jostain muusta kuin syövän uusimisesta. Diagnoosi varmistui viikkoa myöhemmin, ja siitä alkoi aikamoinen leikkaus- ja hoitorumba, josta olen kuitenkin selvinnyt kohtuuhyvin - toistaiseksi ainakin. Rumba jatkuu ensi viikon tiistaina, jolloin on taasen aika altistua pienelle määrälle röntgensäteitä ja ultraäänigeeliä. Jännitystä riittää.

Olen säästänyt puhelimessani muutamia kaksi vuotta sitten tutuimmille sukulaisille ja ystäville laittamaani "tauti uusi" -viestiin saamiani vastauksia, jotka antoivat minulle tuona kauheana päivänä voimaa ryhtyä taistelemaan uudestaan. Tässä muutamia anonyymejä otteita saamistani viesteistä; toivon, että kaikki muutkin saavat vastaavia samanlaisessa tilanteessa:

"Rakas ystävä, uskotaan ja toivotaan parasta että asiat etenevät nopeasti ja kaikki menee hyvin, suunnitellusti. Rukouksia."

"Voi paska! Se tuli ihan ekaksi mieleen. Ihan ku sä et olisi tarpeeksi kovilla muutenkin. Ehkä ei kannata toivoa liikaa ensi viikon tulosten suhteenkaan, jos lääkäri oli valmiiksi tuota mieltä. Voi itku."

"Olet yksi rohkeimmista tuntemistani naisista. Voimia! Olet ajatuksissani."

"Tarvitset voimaa ja tukea monilta. Hoidot ovat raskaita ja huoli lisäksi. Pystytään nykyisin paljon saamaan apua. Toivon että voin olla tukenasi omalta osaltani."

"Voi sua. Koita jaksaa ajatella positiivisesti kaikesta huolimatta. Voimahali sinulle - yritä jaksaa töissä."

"-- Pitää toivoa että hoidot tepsivät tälläkin kertaa."

"Helppo sanoa, mutta positiivinen mieli auttaa aina, jos sen vain jaksaa säilyttää. Kaikkea hyvää."

"Voi ei, olen ihan sanaton. Voimia."

"Vanha vihollinen. Kyllä sinä sen selätät taas, olemme hengessä mukana täysillä. Lienevät hoidotkin kehittyneet. Kerro, jos tarvitset apua."

"Voi. Miten huomasit asian? Jaksamista toivon sulle. Ei taida olla murkkujen äitinä elämä aina muutenkaan ihan yksinkertaista eli vähän kohtuuttomalta tuntuu, Onneksi olet tehokkain tuntemani sisupussi." 

Kun asia varmistui, lähetin ja sain lisää tsemppausviestejä, mm. nämä:

"Onpa hyvä, että sait leikkausajan näinkin nopeasti. Siitä lähdetään, että sairaus saadaan pois."

"Kun sinulle on annettu kyky toivoa jotakin, olet saanut samalla myös voiman toteuttaa toiveesi. - Richard Bach. Onnea leikkaukseen."

Kaksi vuotta menee näin jälkikäteen ajatellen tosi nopeasti, vaikka paljon on ehtinyt niiden aikana tapahtua. En olisi uskonut jatkavani tätä blogiakaan näin kauan, mutta niin vain on päässyt käymään. Blogin kirjoittaminenhan on yksi kirjoitusterapian muoto, joka auttaa todella moni, toivottavasti lukijatkin saavat näistä apua itselleen.

Nyt lähden tästä taas päiväksi taiteilemaan!

---

Illalla kotona taas: Luovuuden siemen alkaa löytyä pikku hiljaa? Aamun savimeditaatio oli oikein kiva kokemus, vaikka "ameebani" pääsikin lopuksi sulautumaan takaisin isoon savimöykkyyn.

Tässä vielä lopuksi "omakuvani" (1:1) hieman eri vinkkeleistä: kannattaa muuten todellakin miettiä, mistä suunnasta antaa ottaa kuvia itsestään: lattialla kuvattuna olen paljon paksumpi kuin pystyssä seinälle viritettynä! Pitkiä harmaita Tina Turner -hiuksia en ole vielä alkanut kasvattaa (vai pitäisikö kirjoittaa alkaa kasvattamaan, joka on nyt myös oikein), ehkä vielä jonain päivänä aloitan. Luovinta luovuutta kuvassa taitaa edustaa "mekkoni", jonka raaka-aineina kangaspala (huom. suu sävy sävyyn samasta kankaasta!) ja Suomalaisen kirjakaupan mainosjuliste. :-)

Kukaties jonain päivänä innostun pitkästä aikaa taas ompelemaankin? Luovuutta voisi löytyä lisää kankaita esiin kaivamalla. Innostun helposti myös lehtien leikkelystä - nyt tätä puolta luovuudestani (?) edustavat joltain vähän edustavammalta henkilöltä lainatut silmät ja nenä. Kannattaa kokeilla!

Habaakin löytyy!

   Nämä kengät eivät kyllä ole ihan ominta tyyliäni...