sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Se aika vuodesta

Nyt se on taas käsillä. Nimittäin se aika vuodesta, kun on jälleen aika kääntää uusi "lehti" elämässä - vaihtaa ensi vuoden kalenteriin. Posti toi tällä viikolla vuoden 2015 Akava-kalenterin.

Uusi kalenteri tyhjine sivuineen tuo aina mukanaan oman jännityksensä: mitäköhän noilla sivuilla mahtaakaan tapahtua? Arkea, juhlaa, liikuntaa, matkoja, lääkärikäyntejä... Etukäteen en osaa kuin arvailla tulevaa ja toivoa, että tulisi mahdollisimman hyvä vuosi. Lasten ja kummilasten syntymäpäivät osaan sentään merkitä valmiiksi uuteen kalenteriin.

Olen perinteisen almanakan vannoutunut käyttäjä, olen ollut jo ammoisista teinikalenterivuosista alkaen. Tummansininen Akava-kalenteri minulla on ollut jo 80-luvun lopulta asti; tämän vuotinen kirkkaansininen vaati jo hieman tottumista, ja ensi vuonna siirrytäänkin sitten ihan uuteen kierreversioon! Miten käy vanhan osoitemuistion, mihin se nyt laitetaan? Kestääkö uusi kalenteri käsilaukussa koko vuoden?

Vielä enemmän kysymyksiä liittyy kuitenkin kalenterin sivujen sisältöön. Millainenkohan ensi vuodesta mahtaa tulla? On ihan hyvä, ettei sitä tiedä etukäteen. Tällä hetkellähän minulla ei ole vielä edes työsopimusta ensi vuodeksi, joten kalenterin sisältö on hyvin suuri kysymysmerkki. Onneksi nyt alkaa näyttää jo aika varmalta, että saan jatkaa nykyisessä työssäni yliopistolla; olen uskaltautunut hakemaan yhtä toistakin työpaikkaa, vakituista sellaista, mutta haastatteluun pääseminenkään ei ole yhtään varmaa. Olen ollut nykyisessä työssäni keväästä 2011 alkaen, eli sekin saattaa muuttua vakituiseksi, mikäli määräaikaisen työsuhteen jatkamiseen ei ole päteviä perusteita. Toistaiseksi (45-vuotiaana!) en ole vielä koskaan ollut vakituisessa työssä, ja jos en pian sellaista löydä, en varmaan tule koskaan olemaankaan. "Epätyypilliset työsuhteet" ovat minulle tyypillisiä.

Jos (ja toivottavasti kun) nykyinen työni jatkuu, pääsen merkitsemään kalenteriini työviikkojen lisäksi myös lomia! Ensimmäinen on jo tammikuussa, jolloin suuntaamme Lappiin hiihtämään reippaalla naissakilla. Kesälomaakin olisi tiedossa taas useampi viikko. :-)

Ensi vuonna on luvassa myös muita mukavia juttuja: keskimmäiseni valmistuu lähihoitajaksi toukokuun lopussa, myös ylioppilasjuhlia on tiedossa. Kuopus päättää peruskoulun ja hakee todennäköisesti lukioon, esikoinen aloittaa AMK-opinnot armeijan jälkeen. Isoja etappeja kaikilla.

Nämä kaikki em. ensi vuoden kalenterin tulevat tapahtumat ovat sellaisia, joita en jossain vaiheessa elämääni uskonut olevani enää näkemässä. Kiitollisuus paranemisesta on suuri. Suuri on kiitollisuus myös siitä, että olen saanut säilyttää toiminta- ja työkykyni leikkauksista ja hoidoista huolimatta. Liikuntaharrastuksiakin pystyn jatkamaan: tällä viikolla olen esimerkiksi käynyt jumpassa neljänä päivänä. Kiitollinen olen myös siitä, että olen saanut tehdä mielekkäitä töitä, joilla olen saanut elätettyä itseni ja lapseni; syöpään sairastumiseni ei ole onneksi vaikuttanut työmahdollisuuksiini.

Joulu tulee tänäkin vuonna, kiitos siitä. Minä aloittelin tänään jo vähän tontun touhuja ja sain pienen, mutta väsyneen apurin...
Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kiitos! Tulevasta emme tiedä, mutta aina kannattaa muistaa, että hyviä asioita tapahtuu vähintäinkin yhtä paljon kuin huonoja. Minustakin uuden vuoden kalenteri on aina jännittävä juttu. Ihanaa, että olet saanut toipua ja olet työkykyinen, oleen seurannut blogiasi pitkin matkaa ja huomannut, että olet todella vahva ja viisas nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Marmustoi! Viisaudesta en tiedä, ehkä kaikki kokemani on jotain tuonut tullessaan. Tulevaisuutta kohti mennään, rohkeasti!

      Oikein hyvää joulun aikaa ja tulevaa vuotta sinulle!

      Poista