Pientä pintaremonttia

Leikkaukset eivät loppuneet kohta kolmen vuoden takaiseen toiseen syöpäleikkaukseen ja viimevuotiseen korjausleikkaukseen. Seuraavaksi ovat leikkausvuorossa "kohjuisen" perimän ja raskauksien myötä syntyneet suonikohjut. Jos (ja toivottavasti kun) kaikki menee hyvin, olen jo kuukauden päästä sairauslomalla toipumassa laserleikkauksesta. Tämän kertainen remonttini on nyt edennyt jo siihen vaiheeseen, että eilen kolahti postilaatikkoon leikkausaika. Lähete operaatioon laitettiin Taysista jo viime vuonna, ja joulukuun alussa kävin jalkojen laskimoultrassa kaupungin sairaalassa. Ultrassa selvisi, että vasemman jalkani laskimot fuskaavat aika tavalla, oikeassa toimivat paremmin. Oikeaa jalkaa ei siis tarvitse operoida vielä tässä vaiheessa, vain vasen.

Kuva täältä

Suonikohjut ovat todella yleinen vaiva: peräti joka kolmas länsimaalainen kärsii laskimovaivoista. Lieviä vaivoja on jopa 80 %:lla, naisilla useammin kuin miehillä. Terveyskirjaston Käypä hoito -artikkelin mukaan "Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta on yleinen, krooninen ja useimmiten etenevä sairaus, jonka syy on tuntematon. Yleisintä on pintalaskimoiden vajaatoiminta, jonka tavallisin näkyvä merkki on suonikohjut, mutta niitä ei esiinny kaikilla. Joskus kyseessä on syvien laskimoiden vika, joka on useimmiten seuraus sairastetusta syvästä laskimotukoksesta. Joissakin tapauksissa hoidoksi riittää hoitosukka, mutta vakavammat tapaukset vaativat myös muita hoitoja, kuten laskimonsisäisiä tai kirurgisia hoitoja."

Olen käyttänyt tuki- eli kompressiosukkia jo kohta vuoden ajan korjausleikkauksen jälkeisen keuhkoveritulpan vuoksi - ja vielä toinen vuosi pitää jatkaa... Laitan tukipolvarit aamulla jalkaan jo sängyssä ennen ylös nousemista. Aina, kun olen otan tukisukat (tai -säärystimet) illalla suihkuun mennessäni pois, alkaa vasen sääri oireilla lähes välittömästi. Pystyssä oleminen ilman kompressiovermeitä ei tunnu yhtään mukavalta, ja vältänkin illalla turhaa seisomista ja istumista (nytkin loikoilen sängyllä läppäri sylissä kirjoittamassa, ihan vaan kohjujen vuoksi!) tai laitan kompressiosäärystimet takaisin suihkun jälkeen.

Suonikohjut ovat "sukuvika": muistan hyvin jo 40 vuotta sitten kuolleen mummoni suonikohjuiset jalat, äidiltäni kohjut leikattiin pariinkin kertaan 1970-luvulla. Kolme raskautta (ilman tukisukkia!) pistivät omat laskimoni koville, ja kohjuiluni alkoi jo reilut 15 vuotta sitten. Ties, vaikka syöpähoidotkin olisivat heikentäneet laskimoita, onhan suonissani virrannut aika kovia aineita.

Operaation jälkeen koittaa toivottavasti vähemmän kivulias ja siloisempi tulevaisuus. Ennen sitä joudun vielä shoppailemaan mittojeni mukaisen pitkän tukisukan (vrt. kuvassa oikealla olevat). Sitä ei onneksi tarvitse pitää kuin parin viikkoa leikkauksen jälkeen. Jospa kinttuni olisivat sitten leikkauksen jälkeen yhtä kauniit kuin nämä tässä alakuvassa! :-)

Kuva täältä

Kun vielä jossain vaiheessa saan uuteen rintaani viimeisen silauksen, nännitatuoinnin, olen melkein
paremmassa kunnossa kuin ennen kolme vuotta sitten alkanutta leikkaus- ja hoitorääkkiä. Pientä pintaremonttia siis enää edessä.


Lähde:

Kirsi Tarnanen ja Mikko Tuuliranta. Suonikohjut (alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta)

Käyvän hoidon potilasversiot. 20.4.2010. 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00043