Aamulehden rekonstruktiojuttu

Tätä kaikki rintasyöpäpotilaat eivät tiedä: naisella on oikeus rintakorjaukseen julkisin varoin

Moni nainen menettää rintansa syövälle. Uusi rinta voidaan kuitenkin rakentaa yhteiskunnan varoin, jos naisen terveys sen sallii. Tamperelainen Leena Kiuru, 46, kyllästyi hankalaan irtoproteesiinsa. Vatsakielekkeestä leikattu rinta on kaunis, helppo ja lämmin. Tutummaksi palannut keho auttaa myös unohtamaan kahdesti läpikäydyn rintasyövän. 

Tutkimuskoordinaattori Leena Kiuru oli vain 31-vuotias, kun hän tunsi suihkussa rinnassansa pienen kovan patin. Kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti ei saanut löydöltään rauhaa, vaan päätti mennä tutkimuksiin mahdollisimman pian. Päätös oli viisas. Aivan ihon alta löytyi vain noin 6 millimetrin kokoinen invasiivinen duktaalinen karsinooma luokkaa yksi eli kasvain, joka osoittautui syöväksi. Se oli jo ehtinyt alkaa levitä kainalon imusolmukkeisiin. - Minulle tehtiin nättiarpinen rinnan osapoisto. Sain myös sytostaatteja ja sädehoitoa ja antiestrogeenejä. Siitä eteenpäin kävin kontrolleissa vuoden välein. Lopulta kymmenen vuoden kuluttua Leena alkoi uskoa olevansa terve ja pelko hälveni. Yhdentenätoista vuonna, juuri avioeron läpikäynyt teini-ikäisten 42-vuotias äiti sai kuitenkin normaalissa mammografiassa kuulla rinnastaan löytyneen kaksi uutta kasvainta. - Lopulta niitä löytyi neljä. Invasiivisia duktaalisia karsinoomia luokkaa kaksi. Muualta tautia ei nyt onneksi löytynyt. 

Kahdesta kerrasta, jolloin Kiurun, 46, rinnasta on tehty syöpälöydös, ensimmäinen oli pahempi. Silloin Kiuru oli hyvin nuori, vain 31-vuotias, ja lapset olivat pieniä. - Toisella kerralla, 42-vuotiaana, tiesin jo etten ole kuolematon. Toisaalta olen kolmen teinin yksinhuoltaja. Mietin, miten lapset selviäisivät, jos minulle kävisi huonosti, Kiuru kertoo. Kuukauden kuluttua syövän uusiutumisen havaitsemisesta Leenalle tehtiin rinnan kokopoisto. Sytostaattihoidot loppuivat elokuussa 2012. Estrogeenin estolääke jatkuu viiden vuoden ajan. - Tavallaan tässä minun taudissani ikä on vain hyvä juttu, Kiuru kertoo viitaten hormonipitoisuuksiin. 

Kun rinta oli huolellisesti poistettu, jäljellä oli karu arpi ja luiseva rintakehä. Kiuru kertoo halunneensa unohtaa sairauden, mutta joka kerta peilistä silmiin osuva rinnaton puoli toi muistot mieleen. Liikuntaa harrastava Kiuru ei viihtynyt rintaproteesissa. Vaikka hänellä oli eri rinta jumppaan, työhön ja uimiseen, ne kaikki tuntuivat kömpelöiltä. - Proteesi on muovimainen, se hiostaa, Kiuru kuvailee. - Ajattelin myös, että olen vielä aika nuori, joten saatan vaikka tavata jonkun uuden ihmisen. Halusin käyttää normaaleja vaatteita. Niinpä jo elokuussa 2013, vuoden kuluttua hoidoista, Kiuru alkoi jutella kontrollissa uudesta rinnasta. Plastiikkakirurgin konsultaatio järjestyi kuukauden päähän. Naiselle päätettiin tehdä vatsakielekeleikkaus.

Omassa Olipa kerran rintasyöpä - ja toisenkin -blogissaan Kiuru käy läpi sairautensa vaiheita.

"Olen ehtinyt miettiä korjausleikkausta jo jonkun aikaa, ja nyt minulla alkaa olla jo sen suhteen hyvin selkeä ajatus: koska elämää on toivottavasti edessäpäin vielä vuosia, haluan mieluummin elää elämääni ja harrastaa liikuntaa ilman ylimääräisiä "lisävarusteita". Mukavuudenhalua ehkä osin, osin eheytymistä karun lopputuloksen jättäneestä rintasyöpäleikkauksesta. Luiseva rintakehä muistuttaa joka päivä sairaudesta, jonka haluaisin jo pikkuhiljaa painaa unohduksiin, sikäli kun se on mahdollista." Kiuru arveli, että uusi rinta auttaisi paranemista kun oma kehonkuva pikkuhiljaa paranisi. "Entiseen ei tietenkään ole paluuta, mutta lähemmäs entistä voi yrittää päästä", hän kirjoittaa. "Korjausleikkaus ei ole pieni eikä helppo, eikä se välttämättä paranna kaikkien elämänlaatua, etenkin jos elää parisuhteessa ja kumppani on tottunut yksirintaiseen puolisoon. Me sinkut sen sijaan saatamme vielä jossain vaiheessa aloittaa uuden suhteen, ja siinä vaiheessa olisi mukava olla niin normaali kuin mahdollista."

Maaliskuussa 2014 Kiurulle tehtiin Taysissa seitsemän tunnin leikkaus. Se ei sujunut ongelmitta. Leena sai harvinaisina sivuoireina keuhkoveritulpan ja keuhkokuumeen. - Tuli kieltämättä pariinkin kertaan mietittyä leikkauksen järkevyyttä ja sitä, kuuluuko leikkauksen jälkeen olla niin totaalisen huono olo, Kiuru muistelee blogissaan. Lopulta kivut hellittivät. Edelleen Kiuru joutuu käyttämään tukisukkia veritulpan estämiseen. Sairaslomalla hän oli seitsemän viikkoa. Maaliskuussa 2015 koitti viimeinen silaus, kun Kiurun rintaan kestopigmentoitiin nänni. Nyt hän on tyytyväinen ja iloinen, että uskalsi. Rinta elää muun kehon tavoin. - Olen käynyt alusvaatekaupoissakin, hän hymyilee. Kiuru arvostaa nyt elämässä tavallista arkea: lapsia ja terveyttä. Uratietoisuus on kadonnut. Tärkeä tuki ovat rintasyöpäsiskot eli erilaiset vertaisverkostot. Niissä naiset ovat tukena toisilleen myös silloin, kun miehet eivät pysty. Moni nainen on saanut syöpädiagnoosin seulonnoissa viisikymmenvuotislahjaksi. - On olemassa ihania puolisoja, mutta kyllä siellä ryhmässä on myös huomannut, että kaikki miehet eivät tätä kestä. Mikään leikkaus ei myöskään lopulta poista kaikkea pelkoa. - Ei tähän ikinä kokonaan totu. Jokaista kontrollia pelkää. Sydän hakkaa ja yöunet menevät. Mutta onneksi toivoa ja hoitoja on paljon.

Rintarekonstruktio

Leikkauksen tarpeesta päätät itse. Tekniikoita on useita. Hoito räätälöidään potilaan mukaan. Aina potilaan tilanne ei mahdollista korjausleikkausta. Yleisimpiä ovat rinnan rakentaminen alavatsakielekkeellä tai selkäkielekkeellä. Taysissa tehdään vuodessa yli sata korjausleikkausta. Niistä kolmasosa on välittömiä, heti syöpäleikkauksessa tehtäviä. Odotusaika riippuu taudin luonteesta ja ennusteesta. Jos hoidoksi ei leikkauksen ohella tarvita sytostaatteja tai sädehoitoa, uusi rinta voidaan rakentaa jopa jo puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Usein odotusaika on kaksi vuotta. Uusimmat tekniikat liittyvät rasvansiirtoon. Rasvaimulla kerätään oman kehon rasvaa, joka siirretään tylppäkärkisellä neulalla pieninä, helminauhamaisina ketjuina rintakehälle ihon alle ja rintalihakseen. Lopputuloksena on pienehkö, ryhdikäs rinta. Tekniikka vaatii 4–6 toimenpidettä noin neljän kuukauden välein, sillä rasvaa ei voi lisätä kerralla kovin paljon, etteivät solut kuole. Kun uutta rintaa rakennetaan, tervettä rintaakin saatetaan kohottaa tai pienentää, jotta eriparisuus vähenee. 

Oikeus leikkaukseen 

Rintarekonstruktio kuuluu yhteiskunnan korvaamiin hoitoihin. Se ei ole kauneusleikkaus. Naisella on oikeus rintakorjaukseen, mikäli hänen terveytensä sallii leikkauksen. Esteenä voivat olla esimerkiksi sydänsairaus tai painoindeksi, joka ylittää 32 BMI. Jos potilas tupakoi eikä pysty lopettamaan sitä hyvissä ajoin ennen leikkausta, ei leikkausta voi tehdä. Noin puolet rinnanpoistopotilaista korjauttaa rintansa. Perinnöllistä rintasyövälle altistavaa geeniä kantava saattaa haluta rintojen poistoleikkauksen, vaikka syöpää ei olisi todettu. Kehitystä on tapahtunut esimerkiksi kainaloimusolmukkeensa menettäneiden potilaiden hoidossa. Merkittävästä yläraajan imunesteturvotuksesta kärsiville tehdään imusolmukesiirtoja ja imusuoniohituksia. Rasvansiirrolla voidaan korjata myös säästävän leikkauksen jälkeen arpikudokseen tulleita rypistymiä ja kiristyksiä. 

Leikkauksessa riskinsä
Kielekeleikkaukset ovat isoja leikkauksia, jotka kestävät useita tunteja ja niihin liittyy myös riskejä. Silikoni-implanttitoimenpiteet ja rasvasiirrot ovat toimenpiteinä kevyempiä. Päätöksen on aina oltava potilaan oma. Jos proteesista eroonpääsy houkuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi hoitavan sairaalan plastiikkakirurgin kanssa. Sairaalavuorokausi maksaa 38 euroa. Alavatsakielekeleikkauksessa sairaalassa ollaan noin viisi vuorokautta. Sairasloma kestää 2–6 viikkoa. Pituus vaihtelee potilaan ammatista ja leikkaustekniikasta riippuen. Rasvansiirrossa sairasloma voi olla vaikka vain leikkauspäivän mittainen. Rintojen korjaaminen syövän jälkeen ei ole välttämätöntä tai pakollista. Moni nainen elää hyvää elämää rintaproteesin kanssa tai täysin ilman rintaa.

21.10. vietetään Breast Reconstruction Awareness -päivää. Yleisöluentotilaisuus BRA-DAY Tampereella 21.10. kello 17–20 Pääkirjasto Metsossa.

Lisätietoa:
www.bradayfinland.com
www.syopapotilaat.fi

SEKSUAALISUUS

Nännin tuntoa ei saa takaisin

Potilas ei voi itse vaikuttaa nännin kohtaloon syöpärinnassaan, sen sanelee sairaus. Tuntoaistin omaava nänni voidaan säästää vain hyvin harvoin. Tällöin kyseessä on nännin säästävä rinnanpoisto. Jos rintarauhanen poistetaan, rinnalla ei voi imettää. Jos kohotetaan tai pienennetään toista, tervettä rintaa, on tärkeätä keskustella nännin välittämien tuntoaistimusten seksuaalisesta merkityksestä. Yleensä kyseessä on potilaan ainoa seksuaalisessa mielessä toimiva nänni. – Harva kuitenkaan kokee asialla olevan suurta merkitystä, kertoo plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckell. Terveen rinnan imetyskyky yleensä säilyy kohotuksen tai pienennyksen jälkeen. Leikattuun rintaan voidaan pigmentoida varsin aidon näköinen nänni. Siirretyn ihokielekkeen tuntoaisti ei palaudu. Välittömässä korjausleikkauksessa, jossa on säästetty rinnan oma iho, tuntoa sen sijaan palautuu.


Lähde:

Kirsikka Otsamo, Aamulehti 14.10.2015. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195002054176/artikkeli/tata+kaikki+rintasyopapotilaat+eivat+tieda+naisella+on+oikeus+rintakorjaukseen+julkisin+varoin.html